maanantai 26. kesäkuuta 2017

Etupihalla


Vaahteramäen etupihalla vallitsee aika 
perinteinen suomalainen puutarhameininki.
Etupihan nurmikolla on vastakkainistuttava keinu,
perennapenkin, syreenien ja juhannusruusujen katveessa.
Suuret pihakoivutkin kuuluvat suomalaiseen pihapiiriin.

 Etupihan istutukset ovatkin niitä ensimmäisiä istutuksia,
joilla aloitimme puutarhan rakentamista.
Pihatie on ympyrä,
jonka väliin jää tuo keinun alue.
Näimme mieheni kanssa sielumme silmin talon etupihan juuri tällaisena,
kun aloitimme puutarhan suunnittelun.
Ja tuo keinu kuului ehdottomasti kummankin mielestä kuvaan.
Haaveilin keinuvani syreenin tuoksussa ja katveessa,
ja vasta nyt tuo haave alkaa toteutumaan.
Syreenit ovat hitaita kasvamaan,
ja ensimmäisistä istutuksista taitaa olla vierähtänyt jo 13 vuotta.

 Taivas on uhkaavan näköinen,
niin kuin se on ollut koko juhannuksen seudun.
Välillä aurinko on paistanut upeasti,
ja aivan silmänräpäyksessä sää on muuttunut rankaksi sateeksi.

juhannusruusu
Rosa spinosissima ´Plena` 
ロサ スピノシッシマ
Kylmän kevään ja alkukesän ansiosta,
juhannusruusujen kukinta osui kuitenkin täydellisesti nappiin.
Monesti juhannusruusut ovat ehtineet jo kukkia juhannukseen mennessä.
Viileä sää pidentää entisestään näiden huumaavien kukkien nautintoa.
Yleensä juhannusruusujen kukinnan jälkeen minulle tulee valtavan haikea olo.
Iskeytyy tajuntaan, että ne kukkivat vasta vuoden kuluttua seuraavan kerran.
Onneksi puutarhassa on koko ajan jotain ihailtavaa,
mutta juhannusruusut ovat yksi odotetuimmista ihanuuksista.


pihasyreeni
Syringa vulgaris 
ライラック
 Perinteiset pihasyreenit kuuluvat myös ehdottomasti suomalaiseen puutarhaan.
Niiden ja juhannusruusun tuoksussa voisi huumaantua.




Rehevällä tontillamme nurmikko on yksi helppohoitoisimmista vaihtoehdoista.
Nurmikko luo myös avaruutta ja tuo istukset paremmin esille.
Rinteessämme on sitten enemmän villiä ja ryöpsyävää menoa ja meininkiä.
Tällä hetkellä siellä onkin ehkä hieman liiankin villiä menoa.
Seuraavaat puutarhapuuhat ovatkin pelkkää kitkentää ja saksimistakin.
Etupihalla pärjää pienemmillä hoitotoimilla.

 morsionruusu
Rosa Pimpinellifolia-Ryhmä ´Juhannusmorsian`
Myös juhannusmorsiamen herkät kukat sulostuttivat juuri ajallaan keskikesän juhlaa.

Tästä lähtee käyntiin mahtava kukkaloisto,
kun muutkin ruusut ja perennat avaavat nuppunsa.
Mukavaa alkanutta uutta viikkoa!


Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.

perjantai 23. kesäkuuta 2017

Suloista juhannusta!

loistokurjenpolvi
Geranium hybrid. ´Johnson´s Blue` 
ゲラニューム‘ジョンソンズブル

Suomi 100-vuotta kukkapari;
nurmitädyke (Veronica chamaedrys) ja
hopeahärkki (Cerastium tomentosum-ryhmä)

pihasyreeni
Syringa vulgaris ´Alba`
ライラック'アルバ

 isabellansyreeni
Syringa Preston-Ryhmä ´Holger`
ライラック

lehtoakileija
Aquilegia vulgaris 
オダマキ尋常性

tummakurjenpolvi
Geranium phaeum ´Album`
ゲラニウム ファエウム アルブム

hopeahärkki 
Cerastium tomentosum-ryhmä

juhannusruusu
Rosa spinosissima ´Plena` 
ロサ スピノシッシマ

Iris sibirica
siperiankurjenmiekka
Siberian Iris

あやめ

pihasyreeni
Syringa vulgaris 
ライラック



pihasyreeni
Syringa vulgaris ´Alba`
ライラック'アルバ

 posliinirikko
Saxifraga x urbium
サキシフラガ・ウルビウム

Suloista ja sinivalkoista
sekä rauhaisaa juhannusta!

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Alppiruusujen ilotulitus


 alppiruusu
Rhododendron 
ツツジ



Vaahteramäen metsäpuutarhaa löytyy oikeastaan vähän joka kulmalta.
Tonttimme oli alunperin metsää,
ja vieläpä sankkaa kuusikkoa. 
Tontin myyjä oli kaatanut ennen myyntiä suuret määrät kuusia,
ja me jatkoimme raivausta vielä noin 50 kuusen verran.
Valon lisääntyessä metsät muuttuivat lehtomaisiksi,
ja kasvillisuus on luonnostaankin todella kaunista.
Metsän ja hoidetun alueen väliin olen istuttanut "puoliluonnonmukaisia" vyöhykkeitä,
jotta hoidettu alue tuntuisi kuuluvan paremmin ympäristöönsä.
Alppiruusut ovat yksi loistava kasvi metsän siimekseen ja hoidetun alueen rajamaille.
Siellä ne saavat loistaa, ehkä hieman jopa epätavallisen värikkäinä,
verrattuna muuhun värimaailmaaan, joka Vaahteramäellä vallitsee.
Tänä vuonna tuntuu, että erityisesti kirkkaat ja tummemmat alppiruusut loistavat kukinnallaan.
Tosin muutama vaalea kaunotar aloittelee vasta availemalla nuppujaan.


Oikeassa paikassa alppiruusut kukoistavat vähällä hoidolla.
Siivilöityvä valo ja havurhodolannoitus keväällä 
sekä syyslannoitus syksyllä riittää.



Puutarhan perustamisen aikoihin, 
en oikeastaan tykännyt koko alppiruusuista.
Niistä tuli minulle vain mieleen,
liian suuriksi kasvaneet yksilöt,
jotka rötköttivät hoitamattomilla pihoilla
jättimäisten vuorimäntyjen seurana.
Myöhemmin olen oivaltanut niiden kauneusarvon.
Ne tarvitsevat oikeanlaisen ympäristön päästäkseen loistamaan.
Metsäpuutarha on juuri oikeanlainen ympäristö.



Tämän ilotulituksen myötä,
toivotan teille kaunista iltaa!

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Kuolanpioni


kuolanpioni
Paeonia anomala
ボタン科

Kasvit ovat ihania,
mutta niin ovat blogiystävätkin.
Olemme saaneet kokea monta yhteistä hetkeä ihan livenäkin retkillämme,
tämän ihanan Blogistanian vuorovaikutuksen lisäksi.
Retkipäiville monet ihanat puutarhaystävät ovat tuoneet omasta puutarhastaan 
jakotaimia muidenkin iloksi.
Minä olen ollut näissä taimienvaihdoissa ihan törkeästi saajapuolella.
Vaihtotaimia olisi vaikka kuinka, 
mutta olemme sopineet, ettemme tuo taimia kotiloalueilta.
Meillä niitä nykyään riittää, 
enkä todellakaan halua levittää sitä harmia muiden puutarhoihin riesaksi.
Mutta näissä taimenvaihtajaisissa säännöt ovat olleet mahtavat, 
kaikki kuitenkin saavat taimia, olkoon annettavaa tai ei.
Vähän samat säännöt meillä puutarhanrakastajilla toimii muutenkin.
Nikseistä, ohjeista ja vinkeistä ei pihtailla,
vaan auliisti jaetaan kaikki kokemus ja tieto mitä itse on tullut opittua.
Näin kaikkien ei tarvitse kantapään kautta kaikkea opetella.


Tämä kuolanpioni on yksi näistä rakkaimmista saaduista aarteista. 
Sen nimi voisi olla myös Saila,
blogiystäväni ja antajansa Kivipellon Sailan mukaan.
Aina kun katselen tuota pionia,
näen sieluni silmin Sailan aurinkoisen olemuksen.


Ja katsokaa nyt tätä kaunotarta!
Sen terälehdet ovat kuin silkkipaperia, 
mutta silti se on reipas eikä yhtään hentoinen olemukseltaan.
Ja tuo kukan yksinkertainen, vuokkomainen olemus 
saa sydämen läpättämään ihastuksesta.
Myös kukinta-aika on plussaa.
Kiinanpionit pitävät nuppunsa vielä tiukkana pallona,
kun tämä kaunotar katselee rohkeasti jo kohti aurinkoa.

Lueskelin juuri Rea Peltolan & Vesa Koivun Pionit-kirjaa.
Kirjassa Vesa Koivu kuvaa hauskasti kuolanpionin aikaisin keväällä maasta työntyviä lehtiä;
 tummanpunaiseksi vessaharjaksi.
Siltä ne tosiaan näyttivät tuossa toukokuisessa kuvassani.
Muutamassa päivässä lehtien venähtäessä pituutta, 
ne muuttuvat samalla vihreiksi.
Eikä vessaharjastakaan ole enää mitään jäljellä.
Pionit-kirjassa on mielenkiintoinen luku kuolanpionin historiasta.
Kirja on muutenkin todella mielenkiintoinen ja suosittelen sitä lämpimästi.

 Kuolanpioni on erittäinen kestävä pioni,
joka kukkii aikaisin kesäkuussa.
Siitä kasvaa noin metrin korkuinen pyöreä pensasmainen pehko,
joka pysyy kauniisti pystyssä kukkiessaankin.
Yksinkertaiset vuokkomaiset kukat säilyvät suht kauniina myös sateessa.
Kuolanpioni onkin alkujaan luonnonperenna.
Suomessa sitä on vasta viime vuosina otettu puutarhakauppojen myyntilistoille, 
mutta kannattaa ehdottomasti kysellä sitä puutarhakauppiailta.
Kuolanpioni onkin yleensä levinnyt talosta taloon, 
juuri näin kuin tänne Vaahteramäelle,
ystävien ja tuttavien kautta. 

Kasveista ei saa kiittää,
mutta lähetän tämän postauksen myötä 
paljon lämpimiä ajatuksia Kivipeltoon 
ihanalle ja aurinkoiselle Sailalle!

Jos haluat lukea enemmän pionien istutus- ja hoito-oheita,
löydät niitä täältä

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.






maanantai 19. kesäkuuta 2017

Kasvihuoneessa kaikki hyvin


Kasvihuoneessa on kaikki hyvin
ja siellä istuskellessa voi melkein kuulla kasvun kohinan.
Erityistä iloa tuovat omat siemenkasvatukset.
On melkein uskomatonta,
että pienistä siemenistä voi kasvaa suuria kasveja,
jotka tuottavat kaiken kukkuraksi satoa.

 Kurkut kukkivat


 Kesäkurpitsat taitavat olla ensimmäisiä herkkuja,
joita saamme maistella.
Toisilla on juhannusperunat,
meillä taidetaan saada juhannuskesäkurpitsoita.
Kasvatan kesäkurpitsoita myös avomaalla,
mutta tämän yksilön istutin kasvihuoneeseen
tuomaan aikaista satoa.



 Tomaatit kukkivat täyttä häkää.


 Ja chilien ensimmäiset hedelmät alkavat muodostumaan.

 Ja viimeisenä,
mutta ei vähäisimpänä,
ensimmäinen siemenestä kasvatettu pelargoni on kukassa.

Olisihan näitäkin taimia helpommalla saanut kaupasta,
mutta nämä kasvit tuntuvat kyllä erityisaarteilta.

Kaunista alkanutta juhannusviikkoa!

Postauksen yhteistyökumppanit:
Kasvihuone: Willab Garden
Puutarhamulta ja kasvupussit, : GreenCare
Kastelukannut: Plastex

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.


torstai 15. kesäkuuta 2017

Valon leikki

hienohelma
Asparagus densiflorus 'Sprengeri'
スギノハカズラ


 Japani-huoneemme sai taas oman lookkinsa takaisin kevään jälkeen.
Kasvatan siellä kaikki taimeni ja 
kevätkaudella se näyttää aikamoiselta viidakolta ja sekasotkulta.
Nautin taimien kasvusta ja kevään heräämisestä
ja olen kiitollinen, että sitä varten on mahdollisuus vallata kokonainen huone.
Mutta kyllä taimien ulosmuutto
sekä siisti ja seesteinen huone
ilahduttavat myös kovasti.
Eilen illalla valon leikkiä oli pakko pysähtyä oikein katsomaan.

 Japani-huoneessa asustavat tarkoin harkitut viherkasvit
ja vain pari esinettä.
Huoneessa asustavat myös kirjat tuolla ovien takana
ja tyttäreni piano.
Olen aika monenlaisista asioista pitävä ihminen.
Tykkään rönsyilystä, mutta nautin valtavasti myös yksinkertaisuudesta.


 tuonenkielo
Aspidistra elatior
ハラン


Japanilaisessa kodissa on yleensä seinässä sisentymä,
jota kutsutaan nimellä tokonoma.
Siinä on usein esillä ikebana-kukka-asetelma, kakemono rippujuliste tai muita koriste-esineitä.
Me olemme muodostaneet oman tokonomamme kaapeilla,
ja pidämme siellä esillä yleensä jotain kasvia ja japanilaisia kimonon / yukatan kanssa käytettäviä kenkiä (geta).
Emme osaa, emmekä ymmärrä kaikkia japanilaisia huoneensisustusoppeja,
mutta sovellammekin kaikkea omalla tavallamme, 
suomalais-japanilais-vaahteramäkiläisittäin.


Rauhaisaa torstaita,
sekä sisällä että ulkona!
Nyt tosin valon leikeistä ja lämmöstä kannattaa nauttia ulkona,
ihana aurinko on täällä taas.

Jos Japani-huoneemme kiinnostaa enemmän,
täältä löydät aikaisemman postauksen sen syksyisestä ilmeestä.

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.