torstai 30. kesäkuuta 2016

Kasvimaalla


Ruukuissa olevan yrttitarhani takana häämöttää kasvimaa,
mun uusi leikkikenttäni.
En ole aikaisemmmin ollut kovinkaan kiinnostunut hyötykasveista.
Minulla on ollut aina pieni muotopuutarhani, 
jossa olen kasvatellut perusjuttuja;
salaattia, hernettä, tilliä, persiljaa, sipulia ja kukkia.
Nyt tuntuu, ettei mikä tila riittäisi, kun halu on niin kova kokeilla kaikkea.
Kasvilaatikoiden lisäksi hyötykasveja kasvaa ruukuissa ja GreenCaren kasvumaasäkeissä sekä kasvupusseissa.
Kasvumaasäkit ja kasvupussit ovat käteviä lisäkasvutilan tuojia.
Ja niitä on helppo sijoitella mihin vain.
Laitoin kasvumaasäkkeikkeihin kesäkurpitsat ja avomaankurkut.
Kasvupusseissa kasvaa pensastomaattia.
Niistä kuvia myöhemmin.


Kaikki vähän rönsyää ja ryöppyää,
näyttäisi satoakin tulevan.
Ja on jo tullutkin.
Salaattia, ruohosipulia, magnoldia, lipstikkaa, muutama mansikka...

 

Päähäni on tupsahdellut toinen toistaan villimpiä ajatuksia
kasvimaan uudistamisen suhteen.
Mutta nyt on hyvä antaa ideoiden hautua ja jalostua.
Muutoksien paras toteutusaika on syksyllä tai aikaisin keväällä,
kun kasvimaa ei ole niin sanotusti käytössä.

Ja mikä ihaninta,
alatantereen marjapensaatkin notkuvat marjoista.
Syyskesällä saa taas mehua ensi talven varalle.

Mukavaa torstaita! 

Täältä löydät postauksen kasvimaan kevättöistä. 
*Yhteistyöpostaus GreenCare
Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, sekä blogipolun tai bloglovinin kautta.

tiistai 28. kesäkuuta 2016

Iloakin puutarhasta!


Minulla oli tarkoitus postata tämä jo aamulla.
Mutta ensin oli pakko päästellä suurimpia höyryjä ulos 
ja purnata oikein urakalla.
Täältä löydät aamun tunnelmat.
Nyt on jo vähän rauhoittuneempi olotila 
ja puutarhakaan ei ole enää asfaltointiuhan alla.
Katsellaan tämän hetkistä kukkaloistoa 
ja yritetään unohtaa aamun kotilotaisto.

Pionien kukinta on nimittäin parhaimmillaan.
Olen surutta leikannut kukkia myös maljakkoon ja ystävien iloksi.
Vaikka pioneita tukee, ne tahtovat aina vähän repsahtaa sateessa ja tuulessa.
Siksi on kiva, katsella niitä sisälläkin maljakossa. 
Ja niiden tuoksuhan on mitä huumaavin.

kiinanpioni
Paeonia lactiflora ´Marie lemoine`
シャクヤク 


kiinanpioni 
Paeonia lactiflora ´Mme Claude Tain`
シャクヤク
Tämä kaunotar haalistuu melkein valkoiseksi kukinnan edetessä.
Nupun puhkeamisen aikaan sen väri on näin herkullinen.

kiinanpioni
 Paeonia lactiflora ´Shirley Temple` 
シャクヤク

Kiinanpionit ja mun ihana, uusi kesäkassi.
Ostin kassin juhannukseksi. Ja olen aivan rakastunut siihen.
Kassin ostamisella voi tukea Madagaskarilaisen äitiysklinikan toimintaa.
Täältä voit lukea lisää aiheesta.

 kiinanpioni
Paeonia lactiflora ´Sarah Bernhardt`
シャクヤク

Juhannusruusut siskoineen kukkivat hieman etuajassa 
ja nyt alkaa olla tarhakurtturuusujen ja jopa neidonruusujen vuoro astella estradille.

 Rosa Puistoruusu-ryhmä ´Lumo`

ロサ


 Viime kesänä istutettu ruusuvauva:
tarhakurtturuusu
Rosa rugosa ´Sointu`
ハマナ

  kiinanpioni
Paeonia lactiflora 
(Anopilta saatu nimetön)
シャクヤク

Iloista tiistai-iltaa! 

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, sekä blogipolun tai bloglovinin kautta.

Huumori lopussa


Osasin varautua, että näin juhannuksen jälkeen minulle tulee ahdistus. 
Ahdistus, kun kaikki rönsyää ja ryöppyää. 
Puutarha villiintyy, rikkakasvit rehottavat 
ja kaikkialla näkyy karsimista sekä kitkemisen tarvetta.
Tänään kuitenkin rikkakasvit tuntuvat oikeastaan ihan helpolta nakilta.
Ne voi kitkeä pois.

~Eilen illalla päätin mennä tyhjentämään kompostia,
joka oli täynnä hyvää maanparannusainesta.
En ehtinyt kompostille saakka, kun alkoi sataa.
Ei se sade haitannut, sadetakkeja on olemassa.
Mutta näin ensin pari kotiloa, sitten kymmeniä ja sitten satoja.
Keräsin ja taas keräsin.
~Päätin hakea kaneille vähän tuoretta ruohoa.
Putsasin ruohot kotiloista ennen kaneille antoa.
Sen jälkeen katsoinkin raparperejä,
joiden lehdet olivat täynnä kotiloita.
~Päätin kerätä kaikki raparperit pakastusta varten. 
Raparperien lehdet piti putsata kotiloista, ennen niiden kompostiin laittoa.
Kaksi maitotölkkiä täyttyi kotiloista illan aikana.
Komposti jäi tyhjentämättä...

Aamulla olin jo melkein unohtanut moisen illan.
Katselin ikkunasta kaunista aamua.
~Päätin lähteä kahvikupin kanssa kiertämään puutarhan ennen töitä.
No, sipulipenkistä piti kerätä 7 kotiloa.
Laitoin kahvikupin kasvimaan reunalle.
Oho, nurmella olikin lisää kerättävää.
Hotkaisin kahvin naamariin ja aloitin keräilyn.
Kaikki tämä tapahtui valkoisessa aamutakissa ja saappaissa.
Pääsin etupihalle... jatkoin keräilyä.
Sitten kohotin hieman katsettani.
Etupihan pihlajat olivat täynnä kotiloita.
Jatkoin keräilyä, joka oli muuttunut poiminnaksi puusta.
Yhtäkkiä huomasin tarvitsevani tikkaita, 
korkeimmaille ehtineet kotilot olivat yli 3 metrin korkeudessa.
Siinä vaiheessa luovutin.
Syököön koko puutarhan ja ehkä minutkin. 
Vieläkin tuntuu, että niitä on hiuksissakin.

Ja kaikki tämä tapahtui klo 7 aamulla,
valkoinen aamutakki päällä,
saappaat jalassa,
hiukset sekaisin...
....tikkaat ja niillä roikkuminen olisi ollut ehkä vähän liikaa.
Kypäräkin siinä olisi tarvinnut olla, 
tippumisen ja päähän tippuvien kotiloiden varalta.

Ehkä lopetan aamuiset terapiakävelyt,
en voi enää katsella maahan enkä puihinkaan.
Enkä taida löytää niistä kävelyistä mitään terapeuttistakaan,
ainakaan juuri nyt.
Eikä se ehkä näyttäisi kovin tasapainoiselta naapureiden silmissä.
~Hullu puutarhuriakka tikkailla, aamu seitsemältä, 
sonnustautuneena aamutakkiin, saappaisiin ja kypärään.
Ehkä mun on vaan luovutettava.


Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, sekä blogipolun, Blogit.fi blogilistan tai bloglovinin kautta.

maanantai 27. kesäkuuta 2016

Juhannusidylliä


Juhannuksen viettoomme kuuluu aika perinteisesti 
ystäviemme mökillä käynti.
Heidän mökkiään ympäröivä luonto, nuotiolla istuskelu ja rupattelu rentouttaa aina.
Juhannuspäivän iltana taas vaihdoimme kuulumisia, 
hämmästelimme luonnon kauneutta, savustimme kaloja ja paistoimme lettuja.
Heille tärkeä ja rakas mökki, on tärkeä paikka myös meille monille heidän ystävilleen.




 Kaarisilta saareen on melkein valmis.








Ei onni ole mikään sattuma,
joka valahtaa taivaasta kuin rankkasade kesäpäivänä.
Se tulee ihmisen luo vähitellen,
sen mukaisesti miten hän suhtautuu elämään
ja ympärillään oleviin ihmisiin.
Onni karttuu jyvä jyvältä,
osanen täydentää toistaan.
~Tsingis Aitmatov~



 Mikään ei voita muurikkalettuja!


Kyllä Suomi on kaunis maa!

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, sekä blogipolun, Blogit.fi blogilistan tai bloglovinin kautta.



torstai 23. kesäkuuta 2016

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Kasvien lumoa

 köynnöskuusama
Lonicera

On ollut sen verran kiirusta, että nämä blogin päivitykset laahaavat auttamattomasti jäljessä.
Haluan kuitenkin ehdottomasti viedä teidät mukaani Vakka-Taimen ihmeelliseen puutarhaan.
Vakka-Taimi oli yksi bloggaajapäivän retkikohteista.
Varaudu tähän retkeen runsain retkieväin ja kärsivällisyydellä,
 en nimittäin pystynyt rajaamaan pois enempää kuvia. 
Tämä postaus on varmasti historian pisin.

 kaukasianpioni
Paeonia mlokosewitschii

Vakka-Taimi on erikoistunut harvinaisten puuvartiskasvien ja perennojen 
kokeiluun, kasvatukseen ja myyntiin. 
Taimitarhan ja taimimyymälän yhteydessä sijaitsevat Muurilan esittely- ja koepuutarhat, 
jossa uusien kasvilajien kokeilutoiminta tapahtuu.

Vakka-Taimi on saanut alkunsa omistaja Vesa Muurisen omasta kasviharrastuksesta.
Tämä mies sai kyllä meidän kaikkien ihailun osakseen, esitellessään meille kasvejaan.
Ihailin myös rohkeutta perustaa tuollainen valtava koepuutarha ja harvinaisten kasvien arboretum.
Kasvien kasvatus, niiden talvenkestävyyden kokeilu ja eri kasvien risteyttämienen tai lisääminen siemenistä on kärsivällisen ihmisen työtä.
Työn tulosten näkeminen vaatii vuosia ja jopa vuosikymmeniä.

 
Ei uskoisi, että näyttelyalue oli tehty entiselle pellolle. 
Nyt paikka oli täynnä salaisia sopukoita, joissa kasvit viihtyivät ja valo siivilöityi upeasti. 

sorvarinpensas 
Euonymus 

 fujinpihlaja (Viljelykasvien nimistön nimi)
Sorbus matsumurana

 rusoatsalea
Rhododendron prionphyllum

tummapikarinlilja
Fritillaria camtschatcensis

punahevoskastanja
Aesculus x carnea 'Briotii' 
(Huomaa punainen kukinto!)

Keltakukkainen Clintonia borealis ja
vaaleanpunakukkainen suopinkki (Helonias bullata)

 Välillä sukelsimme metsään ihania polkuja pitkin.

 tarha-adiantumi
Adiantum aleuticum

 varjostinkuusi
Sciadopitys verticillata

 Tässä kivimuurin suojissa olivat monet kaktuskasvit pärjänneet vuosia.
Viime talvi koitui kuitenkin niiden kohtaloksi.
Kivimuuri oli kuitenkin itsessäänkin vaikuttava.

 Oslon lapinvuokko
Dryas octopelata

 japaninlaikkuköynnös
Actinidia arguta

 alppiruusu
Rhododendron
Tämä alppiruusu on Vesa Muurilan oma risteytys.

  rusoatsalea
Rhododendron prionphyllum

Kärkyimme Anun puutarhan Pionin kanssa Vesa Muurisen perässä niin kauan, 
että hän kaivoi meille jostain salaisesta valepenkistään rusoatsalean alun.
Kyllä oli kaksi onnellista puutarhuria sen jälkeen.

 kiinanalaikkuköynnös
Actinidia kolomikta

 ruohokanukka
Cornus suecica


keltakolmilehti
Trillium luteum

 varjosontikka
Diphylleia cymosa


 Metsäperennat ovat niin herkkiä ja kauniita.
Eikä niiden kauneutta huomaa, jollei pysähdy katsomaan.


 Puutarhassa kuului koko ajan aivan mahtava lintujen laulu.
Kasvillisuus antaa varmasti loistavan kodin suurelle joukolle eläimiä.

tarhapimpinellaruusu
Rosa Pimpinellifolia-Ryhmä ´Linnanmäki`

 sulkakellukka
Geum triflorum ´Prairie Smoke`

 karstaohdake
Dipsacus

 tarhapimpinellaruusu ´Suzanne`
Rosa pimpinellifolia-ryhmä

´Suzanne` on Kanadassa vuonna 1949 Frank Skinnerin jalostama tarhapimpinelliruusulajike.
(R. laxa x jokin tarhapimpinellaruuusulajike)
Se pärjäilee Suomessa vyöhykkeillä I-III.



 Sisko pellossa.

Tekisikö mieli kurkistaa, mitä tuon kasviportin takana on?
Minun ainakin olisi tehnyt mieli.
Mutta en kehdannut enkä ehtinyt.
Piti jatkaa matkaa ja ihailla pisintä koskaan näkemääni pioniriviä.

Miltähän tämä rivistö näyttää nyt tai viikon päästä?


kiinanpioni
Paeonia lactiflora ´Red Charm`

Tämän kauniin pionin nimi jäi kysymättä.
Niin kuin monen muunkin kasvin.
Lajikirjo oli niin mahtva, 
että olisin voinut viipyä ainakin viikon verran ihmettelemässä kaikkea.

Jos joskus tulee sellainen olo,
ettei Suomessa viihdy kuin suppea kasvivalikoima,
kannattaa pistäytyä Vakka-Taimessa.
Kun kasveilla on oikeat olosuhteet ja puutarhurilla rohkeutta,
kasvivalikoima voi olla aivan huikea.

Täältä löydät bloggaajapäivän ensimmäisen osan.
Ja jos joku asiantuntija huomaa kasvien nimissä virheitä,
olen iloinen jos oikaiset.

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, sekä blogipolun, Blogit.fi blogilistan tai bloglovinin kautta.