maanantai 19. syyskuuta 2016

Alkutekijöissään


Sain tämän kuvan ihanalta naapuriltani.
Hän oli ottanut sen vuoden 2003 keväällä 
omalta, juuri maalatulta kuistiltaan.
Ikkunoista näkyy meille.
Talomme oli vielä hieman kesken ja 
rinne näytti olevan pelkkää ruskeaa epämääräistä maata.
Kivet olivat sikin sokin, eikä puutarhasta ollut vielä tietoakaan.
Näytti aika epätoivoiselta, vaikka
tätä ennenkin oli paljon uurastettu. 
Tontilta oli raivattu 50 valtavaa kuusta sekä paljon muita pienempiä puita.
Maatakin oli siirrelty talon alta rinteeseen ja etupihaa tasattu.
Vielä oli paljon työtä edessä päin.

Tällä kuvalla haluan tsempata teitä, jotka olette rakentamassa 
tai muuttaneet juuri rakentamaanne kotiin.
Pikkuhiljaa ja suunnitellen, rakennustyömaasta tulee puutarha.

Hyvää alkanutta viikkoa ja tsemppiä arjen pyörteisiin!

  

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, sekä blogipolun tai bloglovinin kautta.

22 kommenttia:

  1. Kiitos vain tsemppauksesta! Näin jälkeenpäin katsottuna varsin lohdullinen näkymä..Neljättä vuotta asutaan, tekemistä vielä riittää ja uskottava vain on, että kaikkea ei saa kerralla valmiiksi, ideoiden täytyy antaa tekeytyä, sitten ratkaisu voikin tupsahtaa eteen kuin yllättäen! Itselläkin joitakin vastaavia vaihekuvia,ne on hyvä kaivaa esiin silloin kun tuntuu, ettei mistään tule mitään.. T.Annina-80

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, on hyvä kaivaa vanhoja valokuvia esille, kun tuntuu ettei mikään kasva eikä mitään tapahdu. Huomaa, että paljon onkin tapahtunut. Kun joka päivä katselee puutarhaansa tai kotinurkkia, sokeutuu kaikelle muutokselle.
      Meillä on itselläänkin rakennusaikaisia kuvia. Mutta tuli ihan liian vähän otettua tontista kuvia, ennen kaiken aloitusta ja rakennuspaikan raivausta.
      Tsemppiä kaikkeen tekemiseen! Ja toisaaltahan on hyvä, ettei kaikkea saa kerralla valmiiksi, kun mulla ainakin itselläänkin mieli muuttuu ja ajatukset jalostuu tekemisen myötä. :)

      Poista
  2. Kiitos tsempistä! Aikamoinen on ollut aloitus

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin! Näistä vanhoista kuvista sen huomaa.

      Poista
  3. Hitaasti hyvää tulee, pitää paikkansa rakennushommissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tulee, suunnitelmat jalostuu ja paranee, kun rauhassa etenee. :)

      Poista
  4. On kyllä aikamoinen muutos vuosien varrella tullut tuohon rinteeseen! Ihan uskomaton!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin sitä oikein havahtuu, kun katsoo näitä vanhoja kuvia. Kyllä tämä mäki on aika paljon muuttunut, vaikkei aina omasta mielestä muutos ole tapahtunut tarpeeksi nopeasti. :)

      Poista
  5. Kiitos tsemppauksesta! Mulla on tapana nautiskella vertailemalla keväällä otettuja puutarhakuvia syksyllä otettuihin kuviin - tai viime vuonna otettuja tämän vuotisiin. Kesän aikana aina unohtaa miten paljon on tapahtunut yhden kasvukauden aikana. Saa taas uutta intoa ahkerointiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, monesti muutosta on tapahtunut jo yhden kesän aikana. Kannattaisi ottaa kuvia vähintään kerran kuussa samasta paikasta, niin huomaisi eron.
      Se tosiaan tuo uutta intoa ahkerointiin! :)

      Poista
  6. No voi, ei ollut tarkoitus kolmea viestiä laittaa, vaikka sanoitkin olevasi iloinen jokaisesta kommentista ;-) Tällaisia nämä tekniset vehkeet ovat. Talikko taitaa sopia käteeeni paremmin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei haittaa mitään! Huomaan, että joskus ainakin padilta kommentoitaessa koneet tekee itsekin vaikka mitä omineen. Se ei aina johdu kommentoijasta. Poistin nuo kaksi samaa kommenttia. Ja tosiaan olen iloinen jokaisesta kommentista! :)

      Poista
  7. Tällaiset kuvat ovat mukavia muistutuksia siitä, kuinka nopeasti kuitenkin kaikki lähtee kasvamaan ja kukoistamaan, kunhan alkuun pääsee.
    Mukavaa alkavaa viikkoa sinne Vaahteramäkeen!
    Ja kiitos #kirjacorner -vinkistä ja muistutuksesta. Mari Mörön Kukkasuutarin sielu saapui tänään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! Mä huomaan, että monesti kolme kesää usein menee juurtumiseen ja alkukasvuun. Sen jälkeen kaikki alkaakin yhtäkkiä rehottaa niin, että kasvit tarvitsevatkin jo jonkinnäköistä harventamista ja raivausta.
      Kiitos samoin; mukava viikon alkua!
      Ja tosi kiva, että Kukkasuutarin sielu tuli noin valtavan nopeasti. Nautinnollisa lukuhetkiä! <3

      Poista
  8. On ollut hurja muutos, ja nyt näyttää kuvissa niin rauhalliselta ja seesteiseltä. Meillä oli tänä kesänä myös alapihan paikalla monttu, vaikka ei ollutkaan kyseessä talon rakentaminen, pihan peruskorjaus vaan. Katselihan sitä monttua nyt muutaman viikon, mutta kasvien kasvattaminen uuteen pihan osaan viekin sitten muutaman vuoden :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi ei tuossa vaiheessa tiennyt, kuinka monta tuntia pihan parissa vierähtää, ennen kuin alkaa näyttämään puutarhalta. Mutta tämän tantereen avulla olen löytänyt maailman parhaan harrastuksen ja jopa työn. Tämä tontti on ollut ehkä paras puutarhakouluni. Toki koulussa opin paljon, mutta kantapään kautta suoritetut opinnot ovat olleet tehokkaimmat.
      Katselin sun blogista pihanne muutosta. On ollut aikamoinen projekti. Mutta varmasti peruskorjaus kannatti. Nyt jo näyttää hienolta, saati sitten kun kasvit kasvavat. <3

      Poista
  9. Melkoinen muutos on tapahtunut sitten kuvan oton. Harmittaa, kun itse ei tullut otettua tarpeeksi kuvia pihan raivauksesta ihan alkumetreiltä saakka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, meilläkin on otettu ihan liian vähän kuvia alkuvaiheista. Mutta täytyi oikein miettiä, että silloin oli tosiaan filmiaikaa. Ei silloin raaskinut räpsiä kuvia samalla tavoin kuin nykyään. Sen on jotenkin ihan unohtanut, tähän digimaailmaan on nykyään niin tottunut.
      Mutta onneksi on edes muutamia kuvia, joita voi ihmetellä. Ja onneksi, lisää löytyy naapuristakin. :)

      Poista
  10. Kyllä on maisema muuttunut! Ja parempaan suuntaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kyllä meillä paremmalta näyttää, vaikka itse sanonkin. Oli aika epätoivoista, kun kaikkialla oli ruskeaa maata ja rakennustarvikkeita. Äkkiä ruskeaan maahan kasvoi valtava määrä rikkaruohoja. Suunnittelimme alatantereelle niittyä, mutta jo ekana kesänä huomasimme sen perustamisen mahdottomuuden. Alatanner kasvoi yli kaksi metristä nokkosta. Ei ollut enää ruskeea, vaan valtavan vihreää, mutta aika huono kulkuista maastoa.
      Siitä se raivaus ja valloitus sitten alkoi, pala palalta.

      Poista
  11. Ihana muistojen kuva!
    Ja nyt asutte siellä keskellä paratiisin puutarhaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on tosiaan muistojen kuva, sekä meille että naapurillemme. Hän heti muisti, kuinka oli iloinen saadessaan maalattua kuistinsa.
      Nyt tontista on tosiaan muodostunut puutarha, joka taitaa muuttaa muotoaan yhäti. Katsotaan miltä näyttää seuraavan 13 vuoden jälkeen. :)

      Poista

Olen iloinen jokaisesta kommentista!