sunnuntai 29. marraskuuta 2015

I adventti


Hyasintti
Hyacinthus orientalis
hyacinth
ヒアシンス 風信子、飛信子、学名


Tänään on ensimmäinen adventti.
Joulun odotus Vaahteramäellä alkaa tästä.
Olemme saaneet jo aika hyvin remontin jälkeen tavaroita paikoilleen.
Ensimmäiset joulukukatkin ilahduttavat meitä.
Verhoja ei vielä ole ja matot ovat pesulassa.
Joulun tunnelmaan pääsee kuitenkin hyvin tähän hämärään aikaan, 
vaikkei kaikki olisikaan tiptop.
Sytyttää vain kynttilöitä ja rauhoittuu.
Joulu tulee loppujen lopuksi yksinkertaisista asioista.

 Paistoin aamiaiselle joulutorttuja.
Sytytettiin ensimmäinen kynttilä adventtikynttelikköön.





vaaleajouluruusu
Helleborus niger
Christmas rose
クリスマスローズ 


Laitoin tämän saman runon viime vuonnakin tänne blogiin.
Se on niin kaunis ja kuvaava, että laitan sen uudestaan teidänkin iloksi.


 Liekki lämmin kynttilästä
syttyy ihmissydämeen,
matkaa arjen hämärästä
teen jo juhlaan jouluiseen.

Sydämessä pienessäkin
asuu joulun taika.
Pysähdy siis Sinäkin,
nyt on juhlan aika.
~Tuntematon~

Kaunista adventin aikaa!


Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, sekä blogipolun tai bloglovinin kautta.


keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Joulun odotuksen odottelua


Meillä on näyttänyt tällä viikolla tältä.
Tehdään oikein nurkkia myöten joulusiivoja.
Ei vaiskaan, mutta tulee sitä nurkkia myöten siivottua, 
kun seinät maalataan.
Yleensä tähän aikaan fiilistelen jo joulua täysillä.
Mutta nyt joulunodotuksen on täytynyt hieman odottaa.
Tänään paistoin kuitenkin ensimmäiset joulutortut maalareille.
Olen kyllä innoissani remontistakin.
13 vuotta lapsiperheen elämää näkyi jo seinissä.
Tämä ei ole mikään sisustusblogi,
mutta ei sitä joulukukkiakaan voi ajatella,
kun remontti on käynnissä
ja alakerran huonekalut ovat tungettuina yhteen huoneeseen.

Nyt on kuitenkin hyvä katsastaa,
 miltä Vaahteramäen joulu näytti viime vuonna.










Ensi sunnuntaina on ensimmäinen adventti,
siitä se joulun odotus alkaa. 
Meillä muuten talvinen maisema pysyi neljä päivää.
Nyt oikeastaan kaikki lumi on jo sulanut pois.
Lumettomuudesta huolimatta,
tunnelmallista ensimmäisen adventin odotusta!

Täältä löydät kaikki Vaahteramäen vanhat joulupostaukset.

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, sekä blogipolun tai bloglovinin kautta.


maanantai 23. marraskuuta 2015

Yhteisiä "ongelmia"


Nyt tulee vähän pohdiskelevampi ja asiapitoisempi postaus,
jonka tarkoituksena on herätellä keskustelua.

Viime torstaina vietin antoisan päivän ViherTek-näyttelyssä Helsingin messukeskuksessa.
ViherTek on ympäristösuunnittelun, -rakentamisen ja -hoidon ammattitapahtuma. 
Olin messuilla työni puolesta.
Itse näyttely oli aika pieni, ja vain osa suurta messutapahtumaa.
Mutta mukana olleet yritykset olivat mielenkiintoisia ja kertovat yleiskuvan tämän hetken viheralan pinnalla olevista asioista.
Kertoilen vähän asioista, jotka jäivät minun mieleeni.

Hulevesi asia on tärkeä ja ajankohtainen asia varmasti kaikkialla.
Hulevedeksi kutsutaan rakennetuilta alueilta poisjohdettavaa sade- ja sulamisvettä. 
Kaupunkien ympäristösuunnittelu , maisemasuunnittelijat ja pihasuunnittelijat ovat tietysti avainasemassa hulevesien ohjauksen suurempien linjojen suunnittelussa.
Mutta myös me kaikki tontin omistajat voidaan vaikuttaa hulevesiketjun alkupäässä.
Lain mukaanhan hulevedet tulee imeyttää omalla tontilla.

Viherkatot ovat yksi keino varastoida sadevesiä ja
vähentää näin viemärijohtoverkostojen kuormitusta.
Lisäksi ne suodattavat saasteita ja pölyä.
Ja tuovathan viherkatot myös kaunista katseltavaa ympäristöön.


Messuilla oli kivoja tuotteita viherrakentamiseen.

Metallinen ja kotimainen LEAF puun runkosuojus.
Saatavilla oranssina, tummanharmaana ja viininpunaisena.

Kasteluvesiallas Cor-ten terästä.
Cor-ten teräksestä valmistetaan paljon säänkestäviä ulkokalusteita.
Se on varmasti yksi tulevaisuuden suosikkimateriaaleista. 

 Myös oravat ovat huomioitu, heille on omat tikkaat. 

Siirtonurmikot ovat yhä suositumpia myös kotipuutarhoissa. 
Hinnat ovat tulleet hieman alemmaksi ja niiden laatu ja helppo asennus houkuttelevat, 
nopeuden lisäksi.
Tätä pehmeää nurmikkomattoa oli pakko vähän silitellä ohi mennessä.


Messujen paras anti oli kuitenkin Viheralan Taimipäivä-seminaarin sisältö.
Aiheena oli ´Hallitse kasvituhot ja onnistu erikoiskohteiden kasvivalinnoissa.`
Päivä oli suunnattu viheralan ammattilaisille,
mutta samat asiat koskettavat myös jokaista puutarhanomistajaa ja -harrastajaakin.

Heinät ovat olleet muodissa jo useamman vuoden ajan.
Olen itsekin hurahtanut niihin, sekä puutarhakasveina että ihan luonnossa.
Heinien ongelmiksi koetaan kuitenkin usein niiden agressiivinen leviäminen tai huono talvenkestävyys.
Viherympäristöliitto on julkaissut mahtavan ja kattavan julkaisun heinistä.
Tämä tietopaketti auttaa heinien valinnassa. Niitä löytyy kyllä vähän joka paikkaan sopivia.
Myös kosteikkoihin, jotka ovat hyviä hulevesi-kerääjiä, -käsittelijöitä ja -viivyttäjiä, 
löytyy omat sopivat lajinsa.
Talvenkestävyyteen auttaa paljolti myös se, että ne kannattaa leikata vasta keväällä.
Syksyllä leikatut heinän tyngät keräävät onttoihin varsiinsa vettä, mädännyttäen koko kasvin.
Heinät ovat myös kauneimmillaan myöhään syksyllä ja ne ovat kauniita talventörröttäjiä.
Siksi olisi sääli leikata ne alas, kaunistamasta muuten ankeita ja lehdettömiä aikoja.

Sitten vähän kuivempaan, mutta todella tärkeään aiheeseen.
Puutarhanhoidosta ja -intoilusta tulee ensimmäisenä mieleen usein vain kauniit kasvit.
Mutta yhtälailla puutarhanomistamiseen kuuluu myös varjopuolena kasvitaudit ja -tuholaiset.
Kasvinsuojelu on sellainen aihe, jonka haluaisi vain sulkea pois ajatuksista.
Mutta se on ajankohtaisempaa tänään kuin koskaan. 
Matkustelu ja kasvienhankinnat ulkomailta ovat koko ajan yleistyneet, ihan yksityisestikin.
Taimistoillahan on oma, tärkeä vastuunsa kasvien maahantuonnissa ja kasvinsuojelussa.
Mutta myös meillä kaikilla puutarhan omistajillakin on oma vastuumme.
Taimipäivässä erikoistutkija Irene Vänninen, Luonnonvarakeskuksesta 
kertoi puheenvuorossaan ViherRiski-hankeen terveisiä.
ViherRiski-hankkeen muutoslaboratoriossa viheralan väkeä on 
pohtinut syksyn aikana kasvinterveysasioita.
ViherRiski-työpajoissa viherala luo itselleen yhteistyömallin, jonka avulla verkosto ottaa kasvinterveysriskien hallinnan ja sen kehittämisen paremmin haltuunsa. Viheralan verkosto sitoutuu riskienhallintaan muodostamalla siitä yhteisen näkemyksen ja kehittämällä esim. työkaluja ja keskinäistä strategista työnjakoaan. Prosessi on osallistava: siinä ei jaeta valmiita ratkaisuja, vaan tuotetaan niitä yhteistyönä. 
(suora lainaus täältä)

Käytännössä kasvinsuojelu on ihan kaikkien asia ja vastuulla;
taimistojen, taimimyymälöiden, suunnittelijoiden, viherrakentajien, 
yksityisten puutarhaomistajien ym.
Kasvinsuojeluun ViherRiski-hanke haluaa miettiä ihan käytännön toimia kaikille osapuolille.
Tärkeää on avoin tiedottaminen.
Puutarha- ja kauppalehden viimeisimmässä numerossa kirjoittettiin myös hankkeesta.
Voit käydä lukemassa artikkelin täältä.

Kasvinsuojelu on siis meidän kaikkien yhteinen asia.
Pohdin miten voin työssäni, ihan käytännössä huolehtia kasvinsuojelusta omalta osaltani.
Mutta myös kotipuutarhurina koen vastuullisuutta asiassa.
Siksi ajattelin herätellä ajatuksia myös täällä puutarhablogimaailmassa?
Mitä mieltä te olette?
Mitä yksityinen puutarhaharrastaja voi tehdä käytännössä asian hyväksi?

Lopuksi käytännön vinkki:
Leena Luoto on perustanut Puutarhan parhaaksi-facebook ryhmän.
Sivustolla keskustellaan puutarhan kasvien hyvinvoinnista, tunnistetaan kasveja vaivaavia tauteja sekä tuholaisia. Leena kirjoittaa ryhmän kuvauksessa seuraavaa; " Täällä voi tulla vastaan epämielyttäviäkin tapauksia, koska niistäkin on hyvä tietää. Joten kommenteissa kaikki tieto on tervetullutta, ei mielellään yökötyksiä. Tutkitaan millaisia hyötyotuksia pihasta löytyy ja pohditaan miten puutarhassa voidaan toimia jotta sekä kasvit, luonto että puutarhuri voivat hyvin. Kasvien hyvinvoinnista kiinnostuneet toivotetaan tervetulleeksi..."

Itse koin ryhmän tarpeelliseksi heti.
Kaipasin tunnistusapua hopeakuuseni ongelmaan.
Asiaan ei ole tullut vielä ratkaisua, mutta sitä pohditaan.

Tämän näköinen ongelma on kyseessä:


Tietääkö kukaan mikä tai kuka tekee tällaistä?


Toivon keskustelua ja kommentteja kaikista näistä kuivista mutta niin tärkeistä asioista! :)

Tämä postaus ei ole yhteistyö kenenkään kanssa.
Halusin vain tuoda itsellenikin tärkeitä asioita esille.

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, sekä blogipolun tai bloglovinin kautta.



lauantai 21. marraskuuta 2015

Ensilumi


Hieraisin silmiäni aamulla, kun herätessäni katsoin ikkunasta.
Maisema oli muuttunut illasta aikalailla.
Illalla oli lämpöasteita vielä sen verran, etten uskonut ensilumen vielä satavan.
Minä "lumenvihaaja", en muistanutkaan kuinka kaunis luminen maisema on.
Harmaata ja hämärää on, mutta kyllä se lumi silti kauniisti valaisee päivän.















 Kaunista viikonloppua!


Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, sekä blogipolun tai bloglovinin kautta.



tiistai 17. marraskuuta 2015

Selkäranka näkyvissä


rusovuohenkuusama
Diervilla sessilifolia ´Cool Splash`

Jaksatteko lähteä vähän pidemmälle Vaahteramäen kierrokselle?
Kävin eilen hieman haukkaamassa happea töiden välissä
ja nautin suunnattomasti kaikesta vihreydestä tällaisena synkkänä ja  harmaana aikana.
Puutarhan selkäranka, tai voisi sanoa myös raamit, näkyy tähän vuoden aikaan parhaiten.
Kuvista ei tule kovin kirkkaita tälläisella ilmalla, 
mutta puutarhablogin yksi tarkoitus on myös dokumentoida puutarhan kuulumisia.
Juuri tällaiseltahan ulkona nyt näyttää.

 Japanilaistyylinen istutusnurkkaus näyttää ihan kivalta näin syksyisinkin.
Keikautin tuon vesiaiheena olleen kiven nurinpäin, ettei talvella vesi jäätyessään vahingossakaan halkaise sitä. 
Luonnonkivi kestää kyllä ihmeitä, mutta näin sen ei ainakaan luulisi halkeavan.


 Kasvimaan pilariomenapuut (Malus domestica ´Senator`  ja ´Medoc` セイヨウリンゴ)
 ja rusotuomipihlaja (Amelanchier lamarckii ´Härkätien Herkku`
ザイフリボク属 交配品種, ジューンベリーによく似る)
ovat suojassa pupujen hampailta.
Lehtikaali (Brassica oleracea ヤセイカンラン) 
jaksaa tuottaa vieläkin satoa.

 Myskimalvakin (Malva  moschata  ジャコウアオイ )
uskoo vielä tulevaan.

pikkutalvio (Vinca minor)

Ikivihreät kasvit tulevat oikeuksiinsa juuri lehdettömään ja lumettomaan aikaan.
Perennoissakin löytyy paljon ikivihreitä.


Jyrkässä rinteessä maanpeittoperennat ovat helppohoitoisia.
Pikkutalvio (Vinca minor) ja hopeahärkki (Cerastium tomentosum-ryhmä) pitävät rinteen kauniina, melkein rikkaruohottomana ja maan paikoillaan.

Saimme kesäkalusteet laitettua vasta viime viikonloppuna talvisäilöön.
Haaveilen näin talvisin rautapöydästä 
tai muusta kivasta katseenvangitsijasta tähän terassille.
En ajatellut talvella istuskelevani tässä.
Mutta siihen olisi hauska tehdä jotain kynttilä ym. asetelmia. 
Inhoan, jos talvella kaikki on autiota ja tyhjää, vaikka luntakin tulisi.
Pidemmän ajan haaveena meillä on saada tähän ehkä katoksellinen kesäkeittiö.


 Myös peittokurjenpolvi  (Geranium x cantabrigiense フウロソウ) ja 
kangasajuruoho (Thymus serpyllum) jaksavat vihertää.

 Eri sävyiset havut tuovat mukavaa ilmettä talvipuutarhaan.
Sormustinkukkakin yrittää kasvaa kivikossa.

Yllättävän paljon eri sävyjä löytyy tähänkin aikaan.

 Metsässä sinivuokot (Hepatica nobilis  ミスミソウ)  
lupaavat jo kevättä. 


 Kallioimarre (Polypodium vulgare) on yksi lempikasveistani metsässä.


 Tarhakurtturuusun (Rosa rugosa ´Louise Bugnet`  ハマナス)
nuput ovat jähmettyneet paikoilleen ja yläoksissa on vielä lehtiä. 
Tässä kuvassa näyttää,
että se olisi kauttaaltaan ihan vihreä. Mutta alaoksat ovat ihan paljaat.

Myös juhannusruusun (Rosa spinosissima ´Plena` ロサ スピノシッシマ)
oksien ylälehdet ovat kauniin räiskyvät.

 Tykkään kovasti, kun tammeen (Quercus robur ヨーロッパナラ) jää lehdet talveksi. 
Ne suojaavat etupihaa enemmän, kuin pelkät rungot.

 Hibatuija ( Thujopsis dolabrata アスナロon hauska ja sen suomuiset oksat ovat kuin muovia.
 Meillä Suomessa se kasvaa muutaman metrin korkeaksi ja pensasmaiseksi. 
Japanista kotoisin oleva hibatuija kasvaa kuitenkin kotioloissaan jopa 40 metriä korkeaksi.

 Pienet ja matalat havukasvit ovat yksi heikkouteni.
Tässä taustalla hibatuija ( Thujopsis dolabrata アスナロ).
Vasemmalla ylhäällä on pikkukanadanhemlokki (Tsuga canadensis ´Jeddeloh`),
josta tulee 0,5-1 m korkea ja yli metrin leveä.
Oikealla rohtokataja (Juniperus sabina ビャクシン サビナ), josta kasvaa noin metrin korkea että leveä.
 Vasemmalla välissä  kääpiöbalsamipihta (Abies balsamea nana バルサムモミ´ナナ`),
joka on vain 0,3-0,5 m korkea ja noin metrin leveä täysikasvuisena.
Etualalla pallotuija (Thuja occidentalis ´Danica` ベイスギ 米杉),
josta kasvaa pyöreä sekä puolimetriä korkea että puolimetriä leveä pallero.
Nämä kasvit täyttävät leveyssuunnassa kasvualustansa aikanaan. 
Istutuksessa on myös lehtipensaita ja perennoja tuomassa väriä ja monimuotoisuutta.
Harrastankin paljon tällaisia monilajisia istutuksia, 
ne näyttävät kiinnostavilta jokaisena vuoden aikana .

 Matalista havuista yksi ehdoton suosikkini on pesäkuusi (Picea abies ´Nidiformis` オウシュウトウヒ)
Se on nuorena tiheä ja pallomainen, mutta muuttuu vanhetessaan litteästä koveraksi. 
Keskelle muodostuu ikään kuin pesä. 
Korkeutta sillä on täysikasvuisenakin vain 0,75 m, mutta leveyttä tulee 1,25 m.

 Jaloangervot ( Astilbe ´Brautschleier`  アスチルベ) ovat kauniin pitsimäiset ruskeinakin.
Taustalla pesäkuuset.


Alppiruusut (Rhododendron ツツジ) tuottavat ikivihreinä aina iloa.
Itsekseen tähän maanpeittäjäksi levinnyt hopeatäpläpeippi (Lamium maculatum)
 oikein loistaa hämärässä. 


 Timanttituijat (Thuja occidentalis ´Smaragd`  ベイスギ 米杉) tuovat ryhtiä moneen paikkaan. 
Kesällä niitä ei välttämättä edes huomaa.
Timanttituijan alla yksi vaaleajouluruusuistani (Helleborus niger ヘレボルス ニゲル) 
on nuppuja täynnä.


 Tämä ihana vaaleajouluruusu (Helleborus niger ヘレボルス ニゲル)
on ilahduttanut kukinnallaan jo elokuun alusta saakka. 
Uusia nuppuja tulee koko ajan lisää. 
Saa nähdä, onko tämä ihanuus vielä jouluna kukassa.
Etualalla vasemmalla on viime jouluinen jouluruusu istutettuna.
Taustalla tummahelmililjojen (Muscari armeniacum ブドウムスカリ)
lehdet nousevat jo kevättä varten. Se ei ole vaarallista.

 Ja kivikkokasvit ovat kauniita aina. 
Ne eivät repsota eivätkä kaatuile, vaan pysyvät yhtä sievinä ja kompakteina vuoden ympäri.
Tämän istutusalueen perustin tänä kesänä kodinhoitohuoneen sisäänkäynnin viereen. 
Siinä oli kitulias nurmikko, joka muuttui todella helppohoitoiseksi kivikkokasvitarhaksi.
Kodinhoitohuoneen ovi on aika paljon meillä arkikäytössä. 
Siksi on mukava, että kulkiessaan näkee jotakin kaunista.

Tänään sataa vettä, tuulee ja on todella kurja ilma.
Ensimmäisen kerran tänä syksynä tuntuu todella synkältä ja syksyiseltä.
Pitkälle päästiin, nythän on jo marraskuun puoliväli.
Ja kohta ollaan joulussa. 
Ehkä me selvitään tästä synkkyydestä.
Ja kannattaa kirjata ensi kesää varten ideoita synkkyyden "poistajakasveista".
Missä kaivattaisiin ikivihreää juuri tähän kurjaan aikaan?
Nyt on hyvä aika tarkastella puutarhansaansa sillä silmällä,
kun sen selkäranka on näkyvissä.


Voimia ja valoa viikkoonne!


Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, sekä blogipolun tai bloglovinin kautta.