keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Kivaa puuhailua


tomaatti
Solanum lycopersicum
Tomato
トマト

Kevät on täynnä mukavaa puuhailua.
Puutarhanhoito ei ole aina pikkupuuhailua kukkahameessa, 
niin kuin monet sen luulevat olevan.
Mutta joskus se on sitäkin. 

Tomaatit kaipasivat jo kipeästi koulintaa.
Muutaman olin jo koulinut kokeeksi aiemmin,
ja ne taimet näyttivät terhakammilta, isommilta ja vihreämmiltä 
kuin nämä pienessä tilassa kasvavat.

Juuret eivät olleet vielä vahvistuneet juuripaakuksi,
mutta vahvat ja pitkät juuret näillä taimilla on.
Sirkkalehtien lisäksi, 
ensimmäiset varsinaiset lehdetkin olivat jo jokaisella pikkutaimella.

Kuuden eri tomaattilajikkeen kirjanpito pysyi hyppysissä,
kun muisti ensin laittaa nimitikut paikoilleen.

Vielä vähän multapinnan tasoitusta ja kastelu,
niin tomaattien seuraavat kodit ovat valmiit.
Kasvakaa oikein vahvoiksi ja satoa tuottaviksi taimiksi, jooko!

Ihanat pelargonipistokkaatkin ovat nyt kasvattaneet juurensa näkyville.
Oli siis niidenkin aika päästä suurempiin ruukkuihin.
Istutin pistokkaat juurrutusbriketteineen
 kaikkiin mahdollisiin saviruukkuihin, joita löysin varastoistani.
Multana käytin ravinteikasta kukkamultaa.


Taitaakin tulla oikein pelargoni-lastentarha ja pienoista pöytätilan puutetta.
Ruukut ja multakin loppui kesken kaiken.
Täytyy hankkia niitä lisää ja jatkaa pienokaisten kaitsemista.
Vain kaksi pistokasta menehtyi, 
kaikissa muissa oli vahvat ja hyvät juuret.


pelargoni
Pelargonium
Geranium, Pelargonium
ペラルゴニウム 

Täältä löydät ohjeita pistokkaiden ottamiseen.
Pistokkaita voi hyvin ottaa vieläkin omista pelargoneista.
Myös monet puutarhaliikkeet myyvät pistokkaita,
jos haluaa itse kokea kasvattamisen iloa.


Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.

tiistai 28. maaliskuuta 2017

Puutarhanhoito poropeukaloille

Kirjavinkki
Yhteistyöpostaus Into Kustannus Oy


Puutarhakirja voi olla hauskasti myös pokkarimuodossa, 
sisällön yhtään siitä kärsimättä.
Sen todistaa ainakin
Puutarhanhoito poropeukaloille,
josta on ilmestynyt uusintapainos pokkarinmuodossa.
Into Kustannus Oy:n kustantaman kirjan takana ovat 
Merja Turunen & Sirpa Ylönen.

Nämä taitavat harrastaja-puutarhurit ovat koonneet valtavan tietopaketin puutarhahoidon alkeista
tai itse sanoisin puutarhanhoidosta.
Minusta tuo poropeukaloille kohdistuvat kirjannimi on hieman ehkä harhaanjohtava 
ja hauska kansikuva tukee myös väärää ensivaikutelmaaa kirjasta. 
Kirja on suunnattu aloittelijoille, 
mutta se antaa myös paljon pitkään puutarhahoitoa harrastaneille tai jopa ammattilaisille.


Minusta kirja on loistava tietopaketti, mutta selkeällä ja maalaisjärkisellä tyylillä kirjoitettuna.
Tekijät ovat haluneet välttää liian hienoa ja pelottavan asiantuntevaa tyyliä.
Siinä he ovatkin onnistuneet loistavasti.
Myös vankka kokemus näkyy hyvin, vinkit ovat hyväksi todettuja ja käyttökelpoisia.


Kirjassa on selkeä sisällysluettelo, 
josta on helppo löytää tarvitsemansa tieto.
Alkupää on minusta ihan luettavissa kuin romaani tai muu kannesta kanteen luettava teos. 
Mutta kasvien hoito-ohjeet ja kasvinsuojeluvinkit 
voi käydä tarkistamassa helposti kulloisenkin tiedonjanon mukaan.


Kirja lähtee liikkeelle alkutekijöistä;
maaperästä, puutarhan muista kasvuolosuhteista, oman pihan suunnittelusta, 
kasvimaan perustamisesta ja kasveista.
Ihan äkkiä ei tule mieleen, toista näin kattavaa tietoteosta Suomen puutarhakirjojen joukosta.
Sitä ei olisi kannen perusteella kyllä kuvitellut. 


Kirja olisi loistava lahja puutarhakärpäsen puraisseelle aloittelijalle,
mutta myös pidempään harrastaneelle kuopsuttelijalle.
Tuli myös mieleen, että kirjasta olisi ollut paljon hyötyä myös
puutarhakoulun alkumetreillä opiskelun tukena.
Sieltä olisi löytynyt helposti perustiedot maanläheisesti käsiteltynä.



Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, sekä blogipolun tai bloglovinin kautta.

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Kevään toivoa

 
 krookus
Crocus
クロッカス

Nyt tää puutarhuri alkoi leikkimään, että kevät on oikeasti tullut.
Kulahtaneet kanervat ja callunat saivat lähteä,
 ja hetkessä puutarhaan tuli keväisempi tunnelma.

 Tete-narsissi
Narcissus´Tète-á-tète`
スイセン

  orvokki
viola
スミレ

Kävin perjantaina työasioissa Vääksyn Viherkukassa 
ja meinasin seota, kun näin ensimmäisten orvokkien tulleen.
Niitä oli suorastaan pakko ostaa.
Mukaan lähti myös erilaisia sipulikukkia.

Orvokit saivat turvallisia koteja, 
erilaisten lyhtyjen ja kasvihuoneiden sisältä,
leikkimökistä, kuisteilta ja yläparvekkeelta.

 helmililja
 Muscari
ムスカリ


 Täällä ei meinaa aurinko oikein vieläkään tulla esiin.
Lämpöasteita on onneksi jo yli 8 astetta,
 mutta pilvisyys ja tuuli saavat ilman tuntumaan kuitenkin kylmältä.
Valokuvienkin tunnelmaan pilvisyys vaikuttaa aikalailla.
Mutta eiköhän se aurinko sieltä vielä tule esiin.

lumikello
Galanthus nivalis
スノードロップ

 Onneksi myös rohkeimmat sipulikukat uskaltautuvat jo maan pinnalle.


 Meillä on valtavasti erilaisia paikkoja kausikukille.
Mikään kukkamäärä ei meinaa oikein riittää,
mutta silti niitä on ihana laitella piristämään ja tuomaan kunkin sesongin tunnelmaa.








Orvokit ja helmililjat ovat ´tete´-narsississeja ja krookuksia arempia kylmälle.
Siksi laitoin niitä vain suojaisampiin paikkoihin.
´Tetejä` sen sijaan uskaltaa laittaa jo kaikkialle.


Where flowers bloom
so does hope.
~Lady Bird Johnson~

Mukavaa sunnuntain jatkoa 
ja voimia tulevalle viikolle!


Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.

lauantai 25. maaliskuuta 2017

Pienin askelin

 

Ihanat joutsenet muuttavat takaisin.
Niiden huuto kuuluu jo kauas, 
ja lentoreitti osuu usein meidän talomme ylle.
Suomen synttärivuonna tuo kaunis valkoinen lintu sinistä taivasta vasten 
ihastuttaa erityisesti.

Kevät etenee pienin askelin.
Tai joinakin päivinä olemme menneet hurjasti taaksepäin,
niin kuin tänäkin aamuna.
Meillä sataa ihan täysillä lunta, taas kerran.
Siksi mielummin katselen näitä parin päivän takaisia kuvia,
kuin ikkunasta ulos.

  sinivuokko
Hepatica nobilis
ミスミソウ

Metsikössämme sinivuokot heräilevät lehtien seasta.


 
pähkinäpensas
Corylus avellana
セイヨウハシバミ

Pähkinäpensaan pienet taimet ovat myös heränneet metsän laidassa.
Silmut ovat melkein auki. 
Huolestuin jo niiden selviämisestä,
mutta kaipa suojainen metsä ja lehtipeitto auttaa niitä selviämään 
kevään kylmyydestä.

 krookus
Crocus
クロッカス

Krookuksetkin nostavat vihreitä piippojaan perennojen kuihtuneiden varsien yläpuolelle.

tarhakääpiöesikko
Primula vulgaris
プリムラ 

Esikon vihreät lehdetkin ovat niin mahtavan lupaavat, 
että kyllä se kevättä kohden mennään, 
vaikka ulkona on ei näytäkään tänään siltä.

Sometimes the smallest things
take up the most room in your heart.
~Winnie the Pooh~

Mukavaa viikonloppua!


Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.

torstai 23. maaliskuuta 2017

Taimien kuulumiset


Täällä taimille kuuluu hyvää.
Tai niille taimille, jotka ovat itäneet.
Kaikki muut ovat itäneet aika hyvin,
paitsi mustasilmäsusanna, kärsimyskukka ja purjo.
Mustasilmäsusannan saldo on 1 kpl,
kärsimyskukkia ei ole itänyt vielä yhtään ja
 purjoja vaivainen yksi on noussut maan pinnalle.
En ole vielä vajonnut epätoivoon, vaan odottelen.


Chilit ovat terhakoita ja kauniin vihreitä.


Paprikat ovat myös itäneet ja ne olen jo koulinut.
Pienet alut katselevat reippaasti valoa kohti.



Latva-artisokat kasvavat myös hyvin.
Niiden lehdelle ominaiset reunat alkavat pikkuhiljaa muodostua.


 

Ja viime kesän epäonnistunut malabarinpinaattien kasvatus,
on tänä keväänä palkinnut edellisen kesän tappiotkin.
Tykkään valtavasti niiden punaisesta varresta.





Kasvihuonekurkkujen varsinaiset lehdet alkavat muodostua.




Ja tomaatit itivät loistavasti.
Muutama hassu siemen jäi itämättä, 
tai saattaa vielä itääkin.
Tomaatit ovat nyt koulimisvaiheessa.
Annoin varsien rauhassa topakoitua,
että kouliminen onnistuu parhaalla mahdollisella tavalla
ja juuristo on rauhassa vahvistunut.
Ajatella, että osasta näistä pienokaisista tulee vankkoja 2 metrisiä hujoppeja.


Oli pakko löyhytellä vähän tomaatin tuoksua ilmaan.
Tykkään niin kovasti niiden vahvasta tuoksusta.
Mieheni on toista mieltä.
Viime kesänä hän kysyi minulta, miksi haisen niin hielle, kun olin hoitanut tomaatteja
ja niiden tuoksu oli tarttunut käsiini ja vaatteisiini.
Jälkeenpäin ajateltuna, kyllä tomaatti vähän hieltäkin tuoksahtaakin.


Arvatkaapa, kuka hän on?
Hän on pieni, valkoinen mustasilmäsusanna.
Aarre jo sinänsä, koska on ainut joka on itänyt.
Toivottavasti muutkin siemenet tajuaisivat itää vielä jälkijunassa.


Ja sitten vielä pelargonien pistokkaat,
jotka laitoin juurtumaan  ROOT!T juurrutusbriketteihin.
Käytin apuna myös juurrutusgeeliä.
Pistokkaat ovat tiukasti kasvualustassaan kiinni,
mutta juuria ei vielä näy ulospäin.
Luulen kuitenkin, että ne ovat juurtuneet,
koska ovat pirteitä ja hyvinvoivan oloisia.
Voit käydä lukemassa juttua pistokkaista täällä.


Toivon sydämestäni, että kasvatukseni onnistuvat
ja itämättömät siemenetkin innostuisivat itämään sittenkin.
On todella mielenkiintoista kasvattaa kasvit itse tulevaan kasvihuoneeseen.
Niistä tulee jotenkin ihan silmäteriä, kun on joutunut hoivaamaan pikkuisia
ihan sirkkataimista lähtien.
Esikasvatus on tuonut myös iloa näihin kevättalven päiviin,
kun ei meinasi enää kärsivällisyys riittää kevään odotukseen.
Kasvien kanssa tuntee, että kevät on aivan käsillä, vaikkei ulkona siltä näyttäisikään.

Laitan vielä myöhemmin lisää kesäkukkia ja esim. kurpitsoita kasvamaan.
Tuleviinkin kylvöksiin on siemenet jo varattuna ja into olisi jo kova,
kylvökalenteria kannattaa kuitenkin noudattaa, ettei taimista tule turhan hujoppeja.

Säätiedotuskin lupaa tänne harmaalle räntäsadevyöhykkeelle auringonpaistetta.
Se jos mikä, piristää kummasti!
Torstai on toivoa täynnä.
Mitenkäs teidän esikasvatukset sujuu?

* Kasvihuoneunelmani toteutuu yhteistyössä Willab Gardenin kanssa.* 



Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.